Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Otsikko sen jo kertoikin, eli valoisaa ja onnellista Uutta Vuotta kaikille!

IT

Sain joululahjaksi Alexa Chungin IT-kirjan. Kirja on söpöä höpönlöpöä vaaleanpunaisesta kannesta alkaen loppuun saakka. En tosin ole lukenut kirjaa vielä loppuun asti, mutta kuvia olen katsellut senkin edestä joulun pyhinä lötköillessä. Kirja sopii mainiosti muodista pitäville rentoilulukemiseksi. Ja onhan Alexa Chung ihana, siitä ei pääse mihinkään!

Taas tuli todettua, että kirjalahjat toimii.

Raikkautta joulupöytään

Joulukuvia piisaa. Olen ehtinyt nauttia joulusta kunnolla näin sairaslomalaisena...

Kuvissa jälkkäri, joka sopi mainiosti joulupöytään tuhtien suklaaherkkujen lisäksi; sitruuna-jogurttijäädyke. Ohje löytyy HS:n sivuilta tästä. Päädyimme laittamaan jäädykkeen lasikippoihin sen sijaan, että olisimme ostaneet silikonimuotin niitä varten. Aika kivan näköisiä, vai mitä? Maku oli ihanan kirpsakka.

Kultaiset suukot olivat karpalon makuisia (vaiko sittenkin puolukan...), joten nekin sopivat mainiosti jouluun. Kuvasin myös siskoni 5-vuotiaan pojan raitableiserin, joka oli hänen päällään huikean näköinen! Täytyy tosin myöntää, että poika ei viihtynyt bleiserissään kovin kauaa, kuulemma epämukava. Samaisesta syystä taitaa itsellänikin jäädä jakkuset nurkkaan...

Salmiakkiruutua

Pakko esitellä nämä ihanat Pinosta ostetut emalipurnukat. Törmäsin purnukoihin ennen joulua ja en voinut vastustaa niitä, vaikka tähän taloon ei kippoja ja kuppeja kuulemma enää mahdu. Nämä kipot sopivat kuitenkin täydellisesti jouluherkkujen tarjoiluun, joten annettakoon anteeksi tämä hairahdus.

Joulun tunnelmaa

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein tunnelmallinen joulu! Taidan itse olla todella jouluihminen, koska usein toivoisin joulun jatkuvan loputtomiin. Lieneekö syynä harvinainen turvallisuuden tunne, joka valtaa mielen ja kehon jouluna. Ei tarvitse välittää ulkomaailmasta, eikä stressata turhia asioita. Rakastan myös kuusen tuoksua, joka tuoksahtaa nenään heti aamulla. Tänä jouluna kotonamme tuoksui vahvasti myös kaikki jouluruoat, jotka onnistuivat hyvin näin ensikertalaisilta. Suosikiksi muodostuivat perunaletut, jotka olivat uutta meidän joulupöydässämme!

P.S. Paras joululahja taitaa olla selkäni, joka paranee hyvää vauhtia.

Se täydellinen joulupallo

Kuvissa esiintyvä maapallo olisi ollut melkeinpä oman postauksen arvoinen, mutta lisäsin muutaman joulukuvan joukkoon. Näin tuon pallon ensin siskollani ja marssin samantien ostamaan samanlaisen Indiskasta. Nyt se roikkuu kuusen oksalla, jonka haimme eilen. Minulla on jonkun sortin pakkomielle maailmankarttoihin ja maapalloihin... Ikkunalla on isompi maapallo ja seinällä maailmankartta kehystettynä ja nyt tuo ihana pikkupallo.

Olen kärsinyt leikkauksen jälkeisistä sivuvaikutuksista viime viikot, joten postailukin on jäänyt vähemmälle. Leikkauksen jälkeen minua on muun muassa huipannut ja pyörryttänyt jatkuvasti, joten koneella istuminen ei ole ollut ykkösenä mielessä. Selkä itsessään on paljon kivuttomampi kuin ennen, joten siinä mielessä olen todella onnellinen. Nyt sitten vain joulua järjestämään voimien mukaan. Vietämme jouluaaton ensimmäistä kertaa täällä meidän luona kaupungissa, joten hiukan erilainen joulu tiedossa. On kai se aikakin opetella tekemään jouluruokia itse. Täytyy tosin myöntää, että äitini tekee edelleen osan ruuista, mutta suuren osan teemme kyllä itse ja olemme jopa keksineet vähän uutta joulupöytään perinteisten jouluruokien oheen. Katsotaan mikä kaaos tästä vielä syntyy...

Miten te muut vietätte joulua; perinteisesti vai onko kenties muutoksia luvassa?

P.S. Hups, toistin näköjään itseäni joulunviettoon liittyvässä tekstissä (sama tuli ilmi viime postauksessa), mutta olkoon...

Pääkalloja joulupöydässä

Eikös ole aika veikeitä pipareita?

Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi pääkallon muotoisen muotin pipareita varten, mutta sain nyt vasta aikaiseksi kokeilla miten muotti toimii. Iloiseksi yllätykseksi piparit pysyivät muodossaan yllättävän hyvin, kun taikinan vaan kauli tarpeeksi ohueksi. Maku oli myös hyvä, mutta siitä en voi kiittää itseäni, koska ostin valmistaikinan. Vastasin siis vain ulkoasusta ;)

Olen yleensä viettänyt joulun muualla kuin omassa kodissa, mutta nyt vietämme jouluaaton todennäköisesti täällä meillä vaihtelun vuoksi, joten ensimmäistä kertaa saatan kokea jouluruokien aiheuttaman paineen. Itsehän en ole mikään kokki-ihminen, mutta onneksi ei sentään tarvitse kaikkea tehdä itse ja onhan se kai aikakin oppia tekemään jouluruokia. Sairaslomalla on myös mukavasti aikaa suunnitella tälläisiä asioita ja kokkauskin on mukavampaa. Saattaa olla, että joulupöytään ilmestyy jotain uuttakin...

Kaiken maailman pöllöjä ilmestyy ikkunalaudoille

Loistavaa ja rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Olen aloittanut joulukoristeiden ripottelun vähitellen...

Valoa kansalle, jotta selviää pimeästä talvesta

Anttilassa sattui olemaan tarjouksessa juuri sellainen lamppu mitä olimme ajatelleetkin olohuoneeseemme. Näin sairaslomalla alkoi hermo kiristymään, kun olohuoneessa ei nähnyt enää lukea ja tuntui, että pää räjähtää pimeydestä. Valaistus on tärkeä varsinkin jos tulee hengattua paljon kotona, joten siihen pitäisi panostaa enemmän Suomen kaltaisessa maassa.

Lamppu näytti jättiläiseltä kaupassa, mutta kotona se näytti oikeastaan juuri sopivan kokoiselta. Jotain tuo tyhjä nurkka on kaivannutkin. Tosin kohta siihen tulee joulukuusi, joten paree miettiä mihin lampun laittaisi siksi aikaa.  Hinta oli tosiaan sopiva (59,90), usein lampuistakin kun joutuu maksamaan sen 200 euroa. Oikealla sivussa näkyy vilaus vanhaa sohvaani, joka minulla oli yksiössä. Siitä on ollut tarkoitus hankkiutua eroon, mutta jotenkin se on vain jämähtänyt tuohon. Inkaviltti tekee siitä edes vähän siedettävämmän näköisen.

P.S. Kyllä, johdot ovat sikin sokin tuolla, enkä ole jaksanut miettiä parempaa ratkaisua johtomytyille. 

Häähumua rosoisessa ympäristössä

Juhlistimme marraskuussa avokumppanini siskon häitä Turun Manillassa. Sen verran kivasti oli tila sisustettu ja koristeltu, että pakko julkaista muutama kuva täälläkin. Älkää välittäkö miten sattuu tarkennetuista kuvista, olisiko viinillä osuutta asiaan... mutta fiilis on tärkein. 

Tila oli loistava tuollaisiin noin 70 hengen juhliin ja sopi hääparille todella hyvin, jotain tämän kaltaista osasin odottaakkin. Manilla on toiminut viina -ja köysitehtaana aikoinaan, joten tilasta huokuu ihanan rosoinen tehdasmainen fiilis. En ole ikinä ollut täysin mustavalkoisuuden ystävä, mutta tähän tilaan mustavalkoinen kattaus lasipurnukoineen sopi kyllä täydellisesti. Olisin saattanut päätyä itse samankaltaiseen ratkaisuun. Lemppareitani olivat kuitenkin nuo pinkeillä korkeilla varustetut oluset, joissa oli erilaisia tekstejä etiketeissä. Pidin myös todella paljon valkoisista kukista lasipulloissa.

Tilan ainoa huono puoli oli epätasainen lattia, joka sinänsä loi tunnelmaa, mutta korkokengät piti jättää nurkkaan heti ruokailun jälkeen... varsinkin kun kyseessä on maailman huonoin koroilla kävelijä.